Luminelle kirjoitti:Allstyle kirjoitti:itse kun olen muhkea nainen eikä tällaista varmasti kovinkaan moni huoli
Minun mielipiteeni on, ettei kenenkään kannata pysyä huonossa suhteessa pelkästään koska pelkää ettei saa ketään muutakaan. Ei yksin oleminen ole välttämättä aina se kaikkein pahin vaihtoehto, pikemminkin minusta jokaisen pitäisi ensin oppia olemaan yksin ja viihtymään omassa seurassaan ennen kuin rupeaa parisuhteeseen. Muutoin siinä käy helposti juuri niin, että tuhlaa parhaan osan elämästään roikkumalla väärässä ihmisessä pelkästään siitä pelosta, ettei kelpaa muillekaan ja jää yksin.
Ihan pakko tulla sanomaan että itelläni kävi just näin. Roikuin huonommassa suhteessa, jälkeenpäin varsinki oon kattonu että mitä vittua.
Mä luulin ettei kukaan halua mua. Ylipainoa on vaikka muille jakaa, roikuin eksässä ku hukkuva oljenkorressa kun
en halunnu jäädä yksin eikä mua kuitenkaan kukaan muu huoli.
Mietin kaikkea ihan "järki"avioliitosta tms. alkaen että ottais vaan jonku jota ei rakasta ettei tarvi olla yksin. Että en koskaan vois saada ketään johon rakastuisin ku en kelpaa kellekään jne. Pelkäsin että ois pakko ottaa sellainen josta en tykkää yhtään, mutta koska kukaan muu ei musta välitä niin ottaa se "ihan okei" sit.
Tuntuu että olin ihan helevetin tyhymä kun roikuin suhteessa niin pitkään ettei tarvis olla yksin tai uskoin oikeesti etten vois koskaan saada ketään.
Aloin sitten jossain välissä etsimään seksiseuraa netin kautta, ja olin että jos sitä joku löytys, kaipuu monenlaiseen oli iso ja eron jälkeinen seksi eksän kanssa ei varmasti ollut se fiksuin veto ylitsepääsemisessä... Se loppui sitku eksä löys uuden. No mut varsinkin näin naisena rohkenen sanoa että tarjontaa oli kyllä tosi paljon. Ei tarvinu ottaa sitä ekaa joka lähesty, vaan saattoi rauhassa kattoa että oli mieluinen kumppani. Sillon tajusin että mitä helvettiä oikeesti ajattelin etten kelpais kellekkään, kun kiinnostuneita oli kymmenittäin. Että mitäääää?!? Siinä vaiheessa kun yks mies tuli sanomaan että "oot tosi ihanan pullea, mut saisit olla vielä lihavampi, tykkäisin sellasesta" tjsp. Olin ko puulla päähän lyöty! Että mitä? Sen jälkeen totesin että vitut eksästä ja muista mulkuista, on ihania naisia ja miehiä jotka tykkää pullukoista, jotka PREFEROI sitä että kumppani on lihava/pyöreä/pullea/rehevä/*kaikki ylipainoistermit tähän*. Briteissä niillä on ihan kerhoja/klubeja siihen tarkoitukseen, tuli kaiveltua tuon jälkeen enempikin tietoa asiasta. Ja voi sitä ihmetyksen määrää kuinka paljon isot naiset on nykyään ihailuksen kohteena.
Totesin että paskat jos en kelpaa tälläsenä ku oon (tuskin normaalipainoista päivää näen vaikka paino onkin laskenu hiukan) niin ei sitten, etin jonku muun. Nykyinen kumppani tykkää miun lyllyköistä enkä enää ikinä ottais eksää takas. Itseasiassa mietin että mitä vittua tein suhteessa pari viimestä vuotta sen kanssa.
Jospa nyt kohti valoisampaa tulevaisuutta ja tsemppiä kovasti myös sinulle, uskon että sinulla voi käydä ihan yhtä hyvä flaksi mitä mulla kävi. C:
