Sydänsurut

Keskustelua seurustelusta, rakastumisesta, parisuhteesta...
Avatar
Luminelle
Noviisi
Viestit: 113
Liittynyt: 22 Maalis 2011, 21:45

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja Luminelle » 30 Syys 2011, 21:44

Allstyle kirjoitti:itse kun olen muhkea nainen eikä tällaista varmasti kovinkaan moni huoli
Minun mielipiteeni on, ettei kenenkään kannata pysyä huonossa suhteessa pelkästään koska pelkää ettei saa ketään muutakaan. Ei yksin oleminen ole välttämättä aina se kaikkein pahin vaihtoehto, pikemminkin minusta jokaisen pitäisi ensin oppia olemaan yksin ja viihtymään omassa seurassaan ennen kuin rupeaa parisuhteeseen. Muutoin siinä käy helposti juuri niin, että tuhlaa parhaan osan elämästään roikkumalla väärässä ihmisessä pelkästään siitä pelosta, ettei kelpaa muillekaan ja jää yksin.

Minulla ei ollut yhtään vakavasti otettavaa poikakaveria ennen kuin törmäsin nykyiseen avomieheeni (vasta) reilusti yli kaksikymppisenä, enkä silti koskaan hetkeäkään epäillyt, ettenkö joskus kelpaisi jollekin. Ja siihen asti minulla oli oikein hauskaa itseni kanssa. ;)
Tulet aina olemaan ystäväni. Tiedät ihan liikaa.

Deleted User 671

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja Deleted User 671 » 03 Loka 2011, 19:38

Minun mielipiteeni on, ettei kenenkään kannata pysyä huonossa suhteessa pelkästään koska pelkää ettei saa ketään muutakaan.
Ehdottoman samaa mieltä. Maailmassa on paljon yksinäisiä miehiä/naisia jotka olisivat hyviä kumppaneita kun vain löytäisivät jonkun, kenenkään ei pidä huonoon tuhlata aikaansa.

Elde
Noviisi
Viestit: 149
Liittynyt: 25 Heinä 2011, 19:37

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja Elde » 03 Loka 2011, 22:29

Miten te ihmiset selviätte ikävästä? Vielä ois päälle kolme viikkoa eroa selvittävänä ja ottaa jo nyt päähän tää suklaan ahmimisen ja rankan salitreenin vuorottelu.

miiru
Noviisi
Viestit: 7
Liittynyt: 06 Syys 2011, 02:01

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja miiru » 04 Loka 2011, 00:22

Liekö tämä sydänsurua vaiko ei, mutta surettavan hiljaista on miesrintamalla lähiaikoina ollut! Ei löydy etsimällä, ilman sen kummempaa etsintää, netistä taikka oikeasta elämästä ketään joka veisi jalat alta ja voisi taas ihastua ja heitellä tunteiden vuoristoradassa. Vuoden päivät olen nyt ollut itsekseni, viimeksi jotain sutinankaltaista oli viime joulun tienoilla...

Kesä oli ja meni, nyt arki kuluu työssä käyden eikä aikaa tunnu "metsästysretkille" olevan. Silmät ja korvat on auki, mutta jostain syystä en ole törmännyt keneenkään joka herättäisi edes kohtalaisesti kiinnostukseni. En mielestäni ole liian kranttu, ulkonäöstä en kiinnostuksessa niinkään puhu, vaan luonteenpiirteissä - ihmisissä jotka oikeasti kiinnostaisi eikä vain melkein. Tavallinen, arjesta selviävä ja hauska mies joka saa sukat pyörimään jaloissa.

Alkaa olemaan jo niin kamala olo, ettei enää seksikään maistu vakikaverin kanssa. Tätä fiilistä jatkunut nyt heinäkuusta asti ja hitto soikoon, että alkaa oma saamattomuus ärsyttää!

Avatar
PuuhaPeTe
KiihkoMode
Viestit: 384
Liittynyt: 06 Elo 2011, 08:39

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja PuuhaPeTe » 04 Loka 2011, 22:26

Elde kirjoitti:Miten te ihmiset selviätte ikävästä? Vielä ois päälle kolme viikkoa eroa selvittävänä ja ottaa jo nyt päähän tää suklaan ahmimisen ja rankan salitreenin vuorottelu.
Hyvät eväät on, tuli joskus tehtyä samoilla eväillä, paitsi suklaa korvataan kebabilla, lisäks pesin lähdin pesee auton aina pahoina hetkinä, oli helkkarin siisti auto ja 3kk jälkeen tajusin viimein että.treenaan jo kahdesti päivässä ja kunto oli aivan mahtava :) ikävä unohtui ja elämässä eteenpäin, oli ero mulla silloin. Paskaa aikaa mutta kunto on edelleenjees ja treenit jatkuu vähän rauhallisemmalla tahdilla.

SunnyBee
Noviisi
Viestit: 38
Liittynyt: 15 Loka 2011, 17:01

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja SunnyBee » 20 Loka 2011, 13:43

Miksei viinakin auta suruihin. Ainakin jossain tapauksissa. Jos on ollut oikein karrelle palanut sydän , mä olen etsiytynyt jonkun turvallisen miehen seuraksi ja saunonut , ottanut sopivasti sen verran että aamulla on krapula ja krapulassa ko panee niin siinä ne surut vähäks aikaa unohtuu..lopulta ne hiipuu ja kultautuu ja huomaa että täällä maailmassa on niin paljon joita pitäis ehtiä rakastaa ;)

Slavemaster
Kisälli
Viestit: 173
Liittynyt: 09 Maalis 2011, 07:33
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja Slavemaster » 08 Marras 2011, 01:36

Tulee aina jotenkin ahdistunut olo kun ajattelee, ettei 28 vuoden ikäisenä ole ollut yhtäkään seksikokemusta sen paremmin kuin mitään mitä voisi kutsua seurustelusuhteeksi. Tänä iltana taas näin. Tietysti sanotaan että jokainen on valmis omaan tahtiinsa, mutta silti tuntee itsensä jotenkin poikkeavaksi, kun melkein kaikki samanikäiset tuttavat ovat hankkiutumassa naimisiin tai saaneet jo lapsia jne. On ongelma kun ei pysty lainkaan olemaan iloinen tuttavien löytäessä parisuhteen tai edes katsomaan kadulla kulkevia iloisia pareja tuntematta ikävää..
En tiedä onko se etten vain osaa toimia naisten kanssa, muuten kuin kaveripohjalta.. vai etten oikeasti osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Ahdistaa kun parista huonosta iskuyrityksestäkin (kai ne sitten sellaisia olivat) saa kuulla juttuja vielä vuosien jälkeen..
Toisaalta en ole varma että osaisinko edes elää parisuhteessa, saati asua yhdessä kenenkään kanssa.. olen muutenkin tottunut viettämään suurimman osan ajastani yksin. Välillä tuntuu että olen vain ongelma josta ihmiset pääsisivät mielellään eroon.. tiedä sitten tarvitseeko tämä maailma minunkaltaisiani yhtään mihinkään, mielenterveysongelmaisia sinkkupoikia taitaa olla aivan liikaa muutenkin.

Tulipa purkauduttua. Anteeksi häiriö.

Elde
Noviisi
Viestit: 149
Liittynyt: 25 Heinä 2011, 19:37

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja Elde » 16 Joulu 2011, 18:08

Slavemaster, mun veljellä oli ennen tosi samankaltaset mietinnät kun sulla. Nyt on 32-vuoden iässä löytäny samanolosen naisen, ja toivon tosissaan että se juttu toimis. Nainen on siis ensimmäinen lähempi tuttava koskaan, eikä mulle oo vieläkään oikein selvinny onko ne vaan ystäviä vai mitä. Kuitenkin veli oli aiemmin ollut useasti pitkiäkin kausia masentunut siitä, että hänellä ei oo ketään erityistä, ja vanhat kaverit ja harrastukset niiden kans käy yhä harvinaisemmiks kun ne tietty mielellään viettää aikaa perheiden tai vaimojen tai avovaimojensa kanssa. Noh, jos ei muuta tuliskaan, niin ainakin isoveli on iloisempi ja vähemmän kyynisen olonen ihminen. Eli on niitä naisia olemassa, joilla on samat aatokset ja jotka mielellään ottaa kokemattoman (ja ainakin veljeni tapauksessa aidon, välittävän ja ehdottoman uskollisen) kollin huomiinsa. Tää ei ollu mikään epätoivonen yritys piristää, mutta sen voin ainakin sanoa että ei sun aika oo likimainkaan loppumaisillaan! Toivottavasti törmäät johonki mukavaan tapaukseen pikimmiten. :)

MasterJonathan
Noviisi
Viestit: 82
Liittynyt: 18 Heinä 2011, 13:12

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja MasterJonathan » 16 Joulu 2011, 23:26

Hyvä ystävä on loppu ja itseltäkin alkaa piuhat loppumaan duunissa. Hän jäi tänään saikulle ja minusta tuntui pahalta. Pelkään seuraavani häntä saikulle piakkoin...

jouni75
Noviisi
Viestit: 78
Liittynyt: 06 Syys 2011, 19:27

Re: Sydänsurut

Viesti Kirjoittaja jouni75 » 03 Helmi 2013, 23:16

On Se vaan kumma juttu miten kaipaa läheisyyttä kun sitä ei ole saatavilla. Viimeviikolla olin sitä mieltä että voi kun saisi olla rauhassa ja omissa oloissa mutta on tämä "yksinolo" aika kurjaa. Millainen olo sitten on kun asutaan eri osoitteissa?

Vastaa Viestiin