Olen ollut paikoin onneton viime aikoina. Olen nyt kolmatta vuotta parisuhteessa oikein välittävän naisen kanssa. Rakastan häntä, ja tietääkseni hän minua (hän on 23-vuotias, minä 22). Kuitenkin viime aikoina se on käynyt kovin platoniseksi. Ennen harrastettiin seksiä useinkin, monta kertaa viikossa. Nykyään kuitenkin neiti on varsin haluton, eikä itsekään tiedä miksi. Omalle kohdalle se tekee kovin pahaa, koska koen itseni hyvin seksuaaliseksi, kokeilun- ja seikkailunhaluiseksi mieheksi. Voisi sanoa, että se suorastaan sattuu kun en halujani pääse ilmaisemaan rakastamani naisen kanssa. Ihan pelkät hellyydenosoitukset joskus päätyvät siihen, että hänestä tuntuu epämukavalta ja alkaa työntää pois.
Ei ole kyse hänen välinpitämättömyydestään. Neiti on itse hyvin pahoillansa halujensa puutteesta, kun tietää että haluaisin paitsi toteuttaa itseäni hänen kanssaan meidän kummankin nautinnoksi. En tosin tiedä kuinka hyvin hän voi astua saappaisiini, sillä hän on pystynyt elämään yli vuoden mittaisia aikoja ilman minkäänlaista seksuaalista aktia ilman että se on tehnyt yhtään pahaa.
Ei meidän suhteen pelkkään seksiin pitäisi rakentua, mutta oma seksuaalisuuteni on niin kovin suuri osa minua, joten se alkaa jo tuntua siltä etten voisi olla täysin oma itseni ollessani hänen kanssaan. Neiti ei myöskään perusta avoimen suhteen ideasta. Tuntuu hirveältä ajatella, mutta olen alkanut harkitsemaan eroa rakastamani naisen kanssa. Asiaa ei auta, että hän on lähdössä pois maasta kolmeksi kuukaudeksi, enkä missään tapauksessa haluaisi käydä polkaisemassa ketään hänen selkänsä takana vaikka kuinka pitäisi tyydyttää haluja. Tulisi myös hirveän syyllinen olo päästää hänet ulkomaille työharjoitteluun sanoen läksiäislahjaksi, että "hei, jos vaikka tapaillaan muita ihmisiä".
Tl;dr: Elän puutteessa, mutta rakastan naistani. Kriisi.
Että silleen... Sori kun tuli niin pitkä.