Kiitos vihjeestä. Täytyy vilkaista, kunhan sarja lähtee pyörimään.
Kun tässä ketjussa politiikasta ja eläkkeiden suuruudesta puhutaan, niin kerronpa yhden aiheeseen liittyvän havainnon, jonka sattumalta tein. Se liittyy eläkkeiden ja korvausten yhteensovittamiseen. Ihan yleistä tietoahan tämä sinänsä on.
Jos henkilö invalidisoituu pysyvästi armeijan palveluksessa jonkin onnettomuuden seurauksena, hänelle maksetaan kuukausittaista korvausta pysyvästä vammasta. Maksettava määrä, joka on yleensä muutamia satasia kuukaudessa, riippuu vammautumisen asteesta eli siitä, mikä on henkilön invaliditeettiprosentti. Korvauksensaajan varallisuudella ja tuloilla ole vaikutusta, minkä voi tulkita tarkoittavan sitä, että kyseessä ei ole eläke vaan nimenomaan korvaus vammautumisesta, jonka saa yhtä suurena niin duunari kuin johtajakin.
Jos edellä mainittu henkilö vammastaan huolimatta tekee työtä, häneltä peritään palkasta työeläkemaksu niin kuin muiltakin työntekijöiltä.
Kun eläkkeenmaksun aika tulee, tuon henkilön työeläkkeestä vähennetään armeijatapaturman aiheuttamasta vammasta maksettava summa. Jos työeläke on pieni, sitä ei makseta ollenkaan. Työtä muutaman vuoden tehnyt vammainen ei siis saa työeläkettä, mutta yhtä kauan työtä tehnyt terve ihminen saa. Vammaisen kohdalla ajatellaan, että eläköön sillä korvauksellaan. Kelan sivulta puolestaan löytyy seuraava tieto: "Lähes kaikki lakisääteiset työeläkkeet ja muut jatkuvat korvaukset vaikuttavat kansaneläkkeeseen. Ne otetaan huomioon veroja vähentämättä eli bruttomääräisinä."
Ei siis kansaneläkettäkään.
Korvaus armeijassa tapahtuneesta invalidisoitumisesta siis käytännössä lakkaa, kun henkilö tulee eläkeikään. Muodollisesti se ei lakkaa, koska maksaminen jatkuu, mutta koska henkilö ei saa työeläkettä eikä kansaneläkettä - jonka muut saavat - vaikutus on sama.
Tämän sekavan kirjoitukseni (jonka ajattelin jo panna roskikseen) voisi tiivistää toteamukseen, että invalidille maksettava raha on joko korvaus vammasta tai eläke sen mukaan, mikä parhaiten maksajalle sopii. Säästöä se on pienikin säästö valtiontaloudessa.
Mistähän "uutisvirrasta" minä tämän poimin. Taisi mennä vähän ohi aiheen.
) esitellään (jotenkin oudon näyttävästi) maahanmuuttajataustaisia lääkäriopiskelijoita, kaikki naisia ja vaatteistaan ja ihonväristään päätellen muslimeja ja/tai afrikkalaisia? Suurin osa on toki Suomessa syntyneitä, osalla toinen vanhemmista on suomalainen, mutta osa on tullut Suomeen vasta varhaisteini-iässä. Muslimeina he käsittääkseni suhtautuvat ympärileikkaukseen myönteisesti - kuinka innokkaita he ovat leikkaamaan sanokaamme alle 10-vuotiaita poikia liian heppoisin perustein? Nykykonsensushan on se, että esinahan ahtaudesta kannattaa alkaa huolestua vasta 12-14 vuoden iässä ja hormonivoidehoitoa on aina syytä kokeilla ensin ja ympärileikkausta välttää, jos poika on vähänkään vastahakoinen ja varsinkin jos poika vähänkin pelkää. Huomaan olevani asiasta yhtä lailla huolissani kuten tekin. Asia ei liity rasismiin eikä perussuomalaisuuteen, vaan lapsen fyysisten oikeuksien ehdottomaan kunnioittamiseen ja vanhaan lääkärinohjeeseen Primum, non nocere eli ennen kaikkea, älä vahingoita. Osa ympärileikkauksista saattaa hyvinkin olla enemmän kosmeettista kuin välttämätöntä kirurgiaa, jos ne kerran ovat lisääntyneet.
